Kämmeneni sinertävät, verisuonet kuultavat väsyneen ja ohuen ihon läpi. Käteni ovat jäiset. Olen jatkuvasti ärtyisä; kiukuttelen ja rähjään kaikille kaikesta. On turvaton olo ja olen ilmeisesti alitajuisesti päättänyt, että hyökkäys on paras puolustus. Tämä saattaa kylläkin olla väärä taktiikka, jos haluan elämääni Ihmisen.

En ymmärrä, miten syömisestä on tullut taas näin vaikeaa. Melkein vuoden ajan söin lähes kuin normaalit ihmiset tai ainakin edes kerran päivässä. Nyt elän glukoosilla ja kahvilla. Yritän huijata kaikkia, että jaksan ja pystyn, vaikka olen romahtamispisteessä. Minusta on tullut tässä pelottavan taitava. Minä tiedän tarkkaan, kuinka eri elinjärjestelmäni kärsivät, mutta silti en osaa lopettaa. Sydän ei jaksa loputtomiin, vaikka minä jaksaisinkin. Minun on pakko päästä irti. Haluan voida paremmin. Nyt lähtökohtani ovat paremmat kuin aikaisemmin. Haluan voida paremmin itseni takia enkä jonkun muun pyynnöstä.

Kävin tänään tilaamassa Galenoksen. Saan sen todennäköisesti joskus viikolla 47. Minulle jää valtavasti aikaa lukea sitä ennen toukokuun loppua. Ainakin kuvittelen, että keskityn sen lukemiseen. Totuus on luultavasti toinen.

Nyt minulla on taas tavoite. Tavoite, jonka eteen on pakko tehdä valtavasti töitä. Oikeastaan tavoite on ollut olemassa jo pitkään, mutta tänään vasta tein asiasta ajankohtaisen. Pelkään, että piilotan taas todellisen mielialani valtavan suorittamisen taakse.

Minulla oli viikkoja vaihe, etten kestänyt kenenkään kosketusta ihollani. Muutuin hysteeriseksi, jos joku yritti koskettaa. Nyt kaipaan pehmeitä sormia ja silityksiä, jonkun huulia ja elämältä tuoksuvaa ihoa.

"Toinen tahtoo jatkuvuutta
toinen hetken kestävän
Toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu
Toinen kasvaa hellyydestä
toinen käärmevyyhden alla
Hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa"
CMX - Lihan syvyyksiin