Kuumetta, jätän jopa treenit väliin. Tänään olisi ollut kahdet. Harmittaa. Kohta valun peittojen alle näkemään prinsessaunta, jossa prinssi kuristaa prinsessan.
Haluaisin nukkua jonkun vieressä. Jotenkin kiinnostukseni seksiin on vähentynyt sitä mukaa, mitä yksinäisemmäksi olen kokenut itseni. Parempi näin. Muuten satuttaisin itseäni kohtuuttomasti ajattelemattomuudellani. "Tee mulle vielä vähän enemmän pahaa kuin se eilinen, että unohdan, kuinka pahalta musta tuntui eilen." Joskus tein niin. Haluaisin ihastua niin, että se veisi tajun. Olisi niin mukavaa, että joku laittaisi solmuun ja silti voisin hymyillä sille ihmiselle. Se ei olisi satuttamista, vaan hellyyttä. Tunnen / olen tuntenut sellaisia ihmisiä. On niin saatanan ikävä. Enkä enää haluaisi vain varastettuja hetkiä.
Tänään tajusin, että minun on pakko päästä pois. Olen liian kauan katsonut samoja seiniä, samaa teeskentelyä ja huonoja näyttelijöitä. Tottakai tänne jää ihmisiä, joita tulee ikävä. Mutta vähemmän kuin niitä, joita ei tule ikävä. Olen ihastunut Turun yliopistoon, sinne minä kai itseäni ensisijaisesti olen tunkemassa. Turusta tunnen vähän ihmisiä enkä niitäkään kunnolla. Se on myöskin riittävän iso kaupunki, että halutessani voin olla näkymätön.
Olen rakastellut vieraita miehiä
eteisen punaisella matolla
pikkukivien pistellessä selän alla
ja herännyt keskellä aamuyötä
saadakseni keuhkokuumeen
- hetken hellyyttä
Toiset elävät hetkessä
koko matkan lävistäjän päästä toiseen
Minä puristan kädessäni kuolleita lehtiä
enkä osaa päästä irti
aiemmin piirretyistä pisteistä
Minun käsikirjoitukseni on tatuoitu
sinne, mihin veri aina lopulta palaa
ja tänään, kaikki vuorosanat saapuvat
vaimeana kaikuna takaisin
Eikä omaa nimeään
voi loputtomasti kirjoittaa väärin.
Kirjoitin tuon joskus keväällä hurmioituneena Waltarin Koiranheisipuusta. Mutta siinä on paljon minusta. Minä olen vihdoin ymmärtänyt, että lopulta on hyväksyttävä sekä omat hyvät että huonot puolet, jotta voisi päästä eteenpäin. En voi olla täydellinen, vaikka useimmiten haluaisin.
Kommentit