Viikonloppu oli kiireinen ja väsyttävä. Peli meni huonosti, en saanut nukuttua ja ahdisti. Pelissä satutin nilkkani ja olin lähellä saada paniikkikohtauksen. En kestä sitä, etteivät asiat ole hallinnassani. Siihen peliin liittyi valtava stressi jostain käsittämättömästä syystä. Minun olisi pitänyt olla sata kertaa parempi kuin muut ja pienet epäonnistumiseni näyttäytyivät 150-kertaisina. Tänään olen juossut käytännön asioiden perässä: urheiluteippiä nilkkaan ja byrokratiaa selväjärkisille.

Pitkästä aikaa ostin levyjä. Nyt kuuntelussa on Rammsteinin Rosenrot ja seuraavana vuoroaan odottaa CMX:n Pedot. Kirjastossakin ehdin käydä, mukaan tarttui Sylvia Plathin Sanantuojat -kokoelma. Sen ehdin vielä lukea ennen kuin keskityn Galenokseen.

Tänään postissa tuli kirje sairaalan neurologian poliklinikalta. Aika tutkimuksiin. Tottakai on hyvä, että asia tutkitaan kunnolla, mutta epäilen kestänkö sitä, jos päänsärkyjeni ja pyörtyilyni syyksi paljastuukin jotain muuta kuin voimakas migreeni.

En jaksa. Tuntuu pahalta. On ikävä erästä ihmistä.

"kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
minä olen matkalla takaisin pimeään"
CMX - Valoa nopeammat koneet