Lääkakaappini olisi nistin taivas: bentsodiatsepiineja, nukahtamislääkkeitä, psykoosilääkkeitä, relaksantteja, vahvoja kipulääkkeitä, voimakasta antihistamiinia, tulehduskipulääkkeitä... Mistä ne kaikki ovat sinne ilmestyneet? En halua olla sekaisin, haluan olla terve. Suomessa ongelmat yritetään lakaista maton alle turruttamalla ne lääkkeillä. Itsekin olen langennut samaan ansaan, mutta haluan päästää irti. Jokaisena päivänä en ole varma haluanko olla elossa, mutta ollessani tätä mieltä, haluan nähdä selvästi sen, mistä haluan pitää kiinni. Minusta tulee jonain päivän lääkäri. Opetetaanko minutkin jossain vaiheessa hoitamaan potilaita niin, että tulos on yhteiskunnan kannalta taloudellisesti mahdollisimman tehokas, mutta unohdan potilaan todelliset ongelmat. Tavallaan arvostan sitä lääkäriä, joka joskus rehellisesti tunnusti, ettei hänen ammattitaitonsa riittänyt minun hoitamiseeni ja kehotti hakeutumaan toiselle lääkärille. Hän ei yrittänyt tehdä minusta lääkkeissä elävää zombia, vaan halusi ohjata minua parantumista kohti muunlaisin keinoin. Välillä on niin saatanan paha olla, että tappaisin itseni ilman lääkkeitä, koska en osaa käsitellä itseäni koskevia kriisejä väkivallattomasti. Mutta ei minun onnellisuuteni ainakaan ole vielä purkkitaivaasta löytynyt.

En yleensä kaipaa kesää, mutta nyt antaisin mitä tahansa, että saisin sen takaisin. Minulla oli jatkuvasti tekemistä, ihmisiä ympärillä ja välillä elin jopa turvallisuuden illuusiossa. Hymyilin ja en vaatinut itseltäni kohtuuttomia. Kiitos niille ihmisille, jotka tekivät kesästäni mukavan. Minulla oli hauskaa, toivottavasti teilläkin. Yleensä rakastan syksyä, mutta nyt olen ollut kovin yksinäinen. Ymmärrän, että se johtuu myös minusta: minä haihdun pois. Haluaisin taas jonkun, jonka kanssa keskustella ja väitellä politiikasta, maailmasta, ihmisyydestä, fysiikasta... Ehkä minunkin äärirajani taas vahvistuisivat.

En haluaisi näyttää kenelläkään ulospäin, miltä minusta tuntuu. Haluaisin olla jatkuvasti pirteä ja mielenkiintoinen, mutta välillä olen liian väsynyt. Kesällä ei tarvinnut edes teeskennellä. Ärsyttää tällainen menneen takaisin kaipailu, ei tämä ole minun tapaistani. Mutta viime kesä vain oli harvinaisen onnistunut. Enkä edes ruskettunut! (:

Tänään on viikon neljännet treenit. Tänään on keskiviikko. Kuka puhui treeninarkomaniasta, en ymmärrä.