Minulla on aina niin kylmä. Puen kasan villapaitoja päälleni ja tärisen väsymyksestä aamulla. Eilen harkitsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan unilääkkeen ottoa. En halua olla taas sekaisin, mutta luulen, että minun olisi pakko nukkua tai pian menetän kontrollin. Oli pelottavaa ajaa autoa, kun kaikki asiat suodattuivat sellaisen kohmeen lävitse. Olin luultavasti äärettömän vaarallinen itselleni ja kaikille kanssaliikkujille. En edes tajunnut kuin vasta jälkeenpäin, kuinka sekaisin olin.

Asiat eivät voi jatkua näin, koska en halua kulua pois. On vielä niin paljon asioita tehtävänä, vaikka se onkin ehkä väärä ajattelutapa. Minun pitäisi saada itseni uskomaan, että ei ole mitään, mitä pitää tehdä. Mutta joka tapauksessa, haluan selvitä, ehkä parantuakin, jos tilani jonkinlaiseksi sairaudeksi on luokiteltavissa. Sairaudentuntuni on kadonnut ikuisuuksia sitten. Tahtoisin myös elää hetken sellaista ihmisten luomaa illuusiota, jota kutsutaan B-luokan kirjallisuudessa ja lasten saduissa onnelliseksi lopuksi, mutta ilman konkreettista loppua.

Alkuviikkoni on ollut niin kiireinen, että välillä ajatus luovuttamisestakin on käynyt mielessäni. En tarkoita sitä, että lopettaisin itseni, irtisanoutuisin vain kaikista projekteista, joihin olen sitoutunut. Salibandya en ole vain yksinkertaisesti jaksanut, motivaationi on jossain lähellä Oseaniaa nauttimassa kesäisestä säästä. Haluaisin tehdä elämässä välillä jotain muutakin. En ehkä olisi niin yksinäinen, jos kaikki aikani ei kuluisi itseni hitaaseen tuhoamiseen.

Yritän keksiä, mihin lähden tänä vuonna joulua pakoon. Ahdistaa. En jaksa sitä kaikkea teeskentelyä, mitä jouluun liittyy. Viihdyn parhaiten kaukana pakkotraditioista ja läpi päivän jatkuneen kestohymyn kipeyttämistä poskilihaksista. Teeskennelty hymy on lihaksille huomattavasti raskaampi kuin aito hymy. Ainakin kuvittelen niin.

Sykkeeni on epävakaa. Kädet tärisee ja pyörryttää. Tänään ei ehkä ole ollut paras mahdollinen päivä.

Kuuntelen Anathemaa. Niin paljon muistoja.

"I'm coming to an end,
I've realized what I could have been.
I can't sleep so I take a breath and hide behind my bravest mask,
I admit I've lost control"